Hei taas pitkästä aikaa! Yhtäkkiä ennen nukkumaanmenoa teki mieli laittaa joitain kuvia blogiin niin tässä näitä nyt sitten on :)
Ja kuulumisia lyhyesti.
Mitään kummempia uutisia ei nyt (onneksi) ole kertoakaan. Tavallista kissaperheen arkea. Neeri on myös leikkauksessa käynyt, mutta itämaisen tytön lemmenkaipuusta kyllä saimme silti unohtumattoman kokemuksen (kovaa huutoa ja unettomia öitä). Leikkaus ja toipuminen sujuivat todella hyvin, haava oli todella pieni ja parani nopeasti. Nyt Neeri on taas ihana leikkisä itsensä ja Oci sai taas painikaverin takaisin.
Yhdessä SataKissan järjestämässä Lemmikkipäivä -tapahtumassa olimme mukana. Olimme ainoat itämaiset, tapahtumassa ei ollut itämaisia lyhytkarvoja, eikä toisia pitkäkarvoja. Oci ja Neeri pääsivät oikein lavalle ihailevien silmien alle. Kuuluttaja kertoi eri kissaroduista samalla kun rodun ihkaoikeat edustajat keimailivat lavalla. Paikalla oli kyllä monen eri rodun edustajia.
1-vuotispäivä lähestyy ja kovasti ovat "pikkuiset" kasvaneet, tässäpä kuvia :)
"Halaus päivässä pitää lääkärin loitolla" - vai miten se meni?
Neerikin kävi ulkoilemassa, mutta kamera sattui nyt olemaan ulkona samaan aikaan Ocin kanssa.
Ja tässä on kesän suosikkipaikka. Pikku hörökorvat♥ Videolla jutellaan herra Ötökälle, eli laittakaa äänet päälle jos haluatte kuulla :) Tosin kännykän mikki ei hirveän hyvin ääniä tallentanut. (Ja lasissa hienosti 100 pientä nenänjälkeä :P )
Ja ps. Lapsukaiset täyttivät äskettäin puoli vuotta!
Käytiin viikonloppuna Tampereella PIROKin näyttelyssä tapaamassa tuttuja. Tavattiin Duon Nanna-sisko ihmisineen, Eve-kasvattaja, sekä sijoituskodin Elina. Samalla kaksikko kävi myös tuomarin juttusilla kuulemassa kehuja kauniista ulkonäöstä ;) Neerin "kasvonpiirteet" ja Ocin lämmin väri saivat paljon kehuja. Molemmat saivatkin kotiin ruusukkeet, joissa lukee EX 1. Neeri sai ekstrana tuomarimieheltä pusun poskelle♥
Päivä oli pitkä, Tampereen messuhallissa täytyi olla aamulla kahdeksan aikaan ja päivä kesti iltakahdeksaan saakka. Neerin jaksaminen vähän huolestutti etukäteen, koska Neeri on hieman Ocia arempi. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin. Kyllä kuitenkin huomasi, ettei Neeri miellellään ollut häkin ulkopuolella, paitsi juuri ja juuri silloin kun sai olla sylissä. Häkissä he torkkuivat vieretysten tyytyväisenä. Reissun yhtenä tavoitteena olikin lisätä hieman Neerin luottamusta vieraisiin paikkoihin ja ihmisiin.
Kissanäyttelythän ovat avoinna myös yleisölle. Se on erinomainen paikka tutustua eri rotuihin paikan päällä tai vain ihailla ylisöpöjä edustuskuntoisia kisuja. Meidän itämaiset pitkäkarvapennut kiinnostivat etenkin useita perheitä. Muutama perhe tuli juttusille ja kyseli rodusta esim. sen luonteesta ja että minkä kokoseksi ne kasvavat. Onneksi olin opiskellut läksyni ja osasin vastata kysymyksiin!
Majapaikka palkintoruusukkeilla koristeltuna.
Kiitoksena kiltistä käytöksestään he saivat kotiin tuliaisena leluputken, mikä on ollut niin mieletön hitti, ettei mitään rajaa! Voitte varmaan kuvitella kahden itämaisen pennun energian, etenkin kun saa leikkiä piilosta ja hyökätä toista kohti salaa. Putken sisällä roikkuu myös katosta hiiri, joka aktivoi saalistusvietin erittäin herkästi. Materiaali on rapisevaa kangasta, joten sekin jo lisää innostusta entisestään. Noiden leikkiessä putki pyörii sekunneissa asunnon nurkasta toiseen. Oli kyllä erinomainen ostos. Putken saa myös kasattua välillä pieneen tilaan pois näkyvistä, jotta innostus säilyy pitkään.
(Anteeksi epävakaa kamerakäsi, kuvasin kännykällä ja siirsin putkea samalla vähän väljäämmille vesille.)
Tänään löytyi minun tyynyn alta jomman kumman maitohammas. Mitähän ne toivoo keijun tuovan...
Kuvasarjaa kissanpäivistä:
Rakentelin tässä yks päivä tyhjistä paperirullista tornin, mihin saa laitettua nameja kalasteltavaksi. Aluksi Oci meinasi kaataa koko höskän, eli versioon 2.0 pitänee lisätä vielä pohjalevy. No Oci kuitenki tykkäs onkia raksuja onkaloista, Neeri tyytyi vain "auttelemaan" vasta puolelta ;)
Blogin päivitys on valitettavasti kokenut hidastumista työ- ja koulukiireiden vuoksi (valmistumispäivä lähenee!).
Laitan nyt kuitenkin muutamia kuvia. Videotakin yritin muokata, mutten vielä hallitse sitä muokkausohjelmaa ja onnistuin hävittämään puolet videoleikkeistä :D :(
Yritän uudestaan myöhemmin ja laitan tuotoksen sitten tänne.
Duolla alkaa päiväunien määrän väheneminen näkyä. Varttuuko meidän kissavauvat vai tuoko valoisa kevät ylimääräistä virtaa ja jaksamista. He saivat myös eläinkaupan tädiltä lahjaksi (kaupanpäällisiksi) hienon uuden lelun! Se on etenkin Neerin mieleen. Se on sellainen rahiseva pallo joustavan narun päässä ja pallosta roikkuu ohuita kangassuikaleita. Neeri on ihan villinä! Ensimmäistä kertaa Neeri on pitänyt sellaista saalistusääntelyä, yrittää matkia kai lintua - toimii kyllä tälle uudelle "linnulle" ;). Ja vau mitä hyppyjä se tekeekään yrittäessään saada punavalkoista "lintua" saaliiksi.
Pakko sanoa, että nämä kaksi ihanaa kissanpentua on tuonut paljon iloa ja hauskuutta jokaiselle päivälle. Ihaninta on aamuisin se valtava läheisyyden kaipuu kun on KOKO yö oltu ilman huomiota. Pakko tulla sitten puskemaan ja kehräämään ja oikein vaatimalla vaatimaan silirapsuja ♥
Sillä tavoin alkaa aina hyvä päivä.
Sunnuntaiaamu ja Ocin lempilelu.
wäää.. (suomennettuna: ruokaaaaaa)
"Ei se anna mulle, vaan aikoo syödä ite kaiken!" Ilme kuvastaa pettymyksen.
(Klikkaa kuva isommaksi)
Kovanjätkän poseeraus. Katu-uskottavuus ennen kaikkea.(Vissiin vähän maton kanssa painittu ennen kuvaa ;D )
Täällä on 24/7 semmoset pentumeiningit menossa, että menoa ei todellakaan puutu. No, onneksi sentään yöt on rauhoitettu nukkumiselle (sekä meille ihmisolennoille että Duolle). Päiväunien määrä on huomattavasti vähentynyt ja sen huomaa helposti; yhä useammin on mentävä katsomaan mm. mistä mikäkin ääni tulee, mitä nyt syödään ja mitä ihmettä ne on TAAS löytäny. Etenkin tuo pienten tavaroiden löytäminen on aivan uskomatonta. Koskaan ei voi saada täysin kaikkea kissanpennun ulottumattomiin, koska pentu ulottuu vaikka avaruuteen mikäli sitä ei ole juuri sillä hetkellä näkemässä.
Hyvän ruokahalun he myös omistavat. Erityisesti Neeri, sillä hän haluaa maistaa ja syödä mitä tahansa mitä on meidän ihmisten lautasella. Ja sitten kun se on niin vikkeläkin! Kulkee kuin pieni kolibri. Neeri on jo löytänyt kaikkein nopeimmat reitit keittiön pöydälle ja on ilmeisesti moneen kertaan harjoitellut kaikki hyppykohdat, sillä niin vikkelästi ja määrätietoisesti hän etenee. Nostin kerran Neerin olohuoneessa odottavaan syliin, kun aloin itse ruokailla keittiössä. Arvatkaa vaan, Neeri oli tuhannesosa sekunnissa keittön pöydällä. Se meni niin lujaa, ettei voinu ku nauraa.
Ocin elämä koki eilen suuren muutoksen, sillä hän siirtyi urheasti kastraattien klubiin. On se kyllä silti meidän äijjä. Äijistelyn todistaa esimerkiksi se, että esilääkepiikin saadessaan hän vähät välitti jostain pienestä piikin tuikkauksesta. Eläinlääkärikin totesi että ohoh, ei sanonu mitään. Nyt saadaan sitte odotella, että mahtoko leikkaus vaikuttaa ruokahaluun.
Tähän mennessä kaikki automatkat ovat johtaneet eläinlääkärille, ikävä kyllä. Silti kantokoppaa ei olla alettu vihata, nimittäin siinä leikitään ahkerasti silloin kun se esillä on. Täytyy kuitenkin nyt vähitellen tehdä automatkoja ilman, että päädytään tohtorin luokse. Päädytään vuorostaan välillä vaikkapa kotiin, jossa odottaa namiateria!
Tässäpä kuitenkin jo otsikossa luvattu hiirijahti -video!
Neeri tykkää katsella ruutuja. Söpö hörökorva on aina menossa mukana.
Ja sitten iso satsi söpöstelykuvia :)
Raitajalkoja ristiin rastiin, löytääkö ne enää omansa kun heräävät
Oci raksahommissa! Oci työskentelee tällä hetkellä työnjohtajana rakennustyömaalla. Oci on siinä hommassa aika haka.
Vedetään lonkkaa
Hymypoika
Cool cat is cool
Näiden kuvausten aikana tuli yhteensä ainakin 5 haukotusta, tässä niistä yksi ja erittäin makea sellainen
"Äitiysloma" loppui ja blogin päivitys on hidastunut, mutta Duolta ei virtaa puutu. Aiemmissa blogiteksteissä pääosassa oli enimmäkseen Oci, koska Neeri ei sairastelun vuoksi jaksanut toimittaa tähden virkaa. Mutta korjataan se asia nyt.
Aluksi Oci oli oikeastaan enemmän se Duon Hur ja Neeri oli Mau, mutta nyt viikon aikana myös Neeristä on tullut aivan uskomaton hurisija. Molemmat ovat semmosia, ettei tarvitse kuin katsoa heitä päin niin hurina jo alkaa. Jos olisi kehräyksen MM-kisat niin nämä kissat olisivat ehdottomasti finaalissa. Neeristä on tullut myös yhtälailla maharapsujen kalastelija, kuin mitä Oci on ollut. Neeri on näistä kahdesta kyllä edelleen pikku sylikisu. Oci on niin kovajätkä, että sitä kiinnostaa enemmän metsästystouhut, kuin sylissä makoilu. Neerin luonteesta paljastuu kokoajan ihania pieniä asioita, mitkä olivat aiemmin piilossa sen mahataudin takia. Neeri on aina paikalla jos tapahtuu jotain, tai vaikka ei tapahtuisikaan. Miten voi olla niin vikkelä kissa! Tuhannesosa sekunnissa se ilmestyy esimerkiksi pöydälle, ja erityisesti juuri silloin kun yrittää tehdä jotain kissoilta salaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Oci toimii lihaksilla ja Neeri aivoilla. Neeristä on kuoriutunut itse oveluus.
Huh, mikä helpotuksen tunne! Aamulla kun Neeri huomasi että heräsin, hän hyppäsi yhdellä loikkauksella kainalooni ja aloitti kovan kehruun. Ocin kanssa paini sujui myös tavalliseen tapaan. Ajattelin että nyt tai ei koskaan, ja tein semmosen herkkusekoituksen lautaselle kuin ikinäkään kaapista löytyi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Neeri pisteli poskeensa märkäruokaa, niinkuin mitään mahatautia ei olisi koskaan ollutkaan! Tänään päivän aikana on ruoka maistunut useamman kerran, myös kuivaraksut! Antibioottikuuri jatkuu kuitenkin vielä pari päivää, että kaikki pöpöt lähtee kokonaan pois. Nyt näyttää tilanne kuitenkin todella hyvältä. Onneksi.
Ja sillä välin kun Neeri sairasti, Oci käytti mattoa leikkikaverin korvikkeena:
Viime päivät ovat olleet aika kamalia. Neerillä on kova vatsatauti. Sen on oksennellut eikä suostu syömään. Ollaan lääkitty, ravittu ja nesteytetty pikkusta. Vointi pitäisi parantua nyt parin päivän sisällä, sillä lääkekuuri aloitettiin eilen. Pienen kissanpennun sairastelu on niin epäreilua. Kaikki oli sujunut siihen saakka niin täydellisesti. Pakko saada Neeri nopeasti kuntoon, Ocikin jo kaipailee leikkikaveriaan. Nyt kaikki sormet, varpaat ja tassut ristiin, että Neeri on huomenna pirteämpi. Sen on pakko olla.
No, Oci kuitenkin nauttii rapsutuksista, Neeri parka on väsynyt :(
Miten voi olla olemassakaan noin kilttejä kissanpentuja! Toistaiseksi mitään ei ole rikottu tai mitään väärää syöty. Yöt he nukkuvat omassa pedissään makuuhuoneessa. Yöt on nukuttu rauhassa ihan kokonaan. Aamulla käydään välillä sängyllä meitä kurkkaamassa.
Päivän ohjelma on ollut sellainen, että aamulla kun on herätty niin juostaan kunnon hepulirallit, sen jälkeen halutaan sylissä rapsutusta ja loppupäivä nukutaan ja välillä painiskellaan. Olemme myös alkaneet hieman ymmärtää, että mitä asiaa milloinkin pyydetään - tai niin ainakin uskomme luulevamme. Tähän mennessä olemme keksineet kolme vaihtoehtoa: joko halutaan ruokaa tai halutaan syliin ja kolmas äänensävy on se, kun kutsutaan kaveria. Kovin kauaa he eivät viivy ilman kaveriaan. Mikäli toinen menee hukkaan niin pian tulee ikävä ja sitte alkaa kutsuhuudot, joihin toinen vastaa ja sitten juostaan äkkiä sinne mistä ääni kuului.
Pientä huolestumisen aihetta he tosin aiheuttivat eilen tai oikeastaan Neeri ennemminkin. Molemmat oli eilisen päivän lähes kokonaan syömättä. Oci söi kyllä vähän, mutta Neerille ei maistunut mikään. Illalla Neeri oksensi pari kertaa. Käytös oli muutoin onneksi kuitenkin ihan normaalia, että tavallisesti he leikkivät ja painivat jne. Hiekka-astiassa oli jommalla kummalla ollut vatsa löysällä, ilmeisesti juuri Neerillä. Tänään aamulla molemmat onneksi söivät ja joivat. Seuraillaan nyt vähän tarkemmin noiden touhuja ja ruokailuja. Toivottavasti se oli vain stressin aiheuttamaa ja meni ohitse.
Täytyy myös sanoa, että onneksi heitä on kaksi! Nimittäin aina jos jompikumpi on esimerkiksi verhon kimpussa tai muuta vastaavaa vähän epäilyttävää toimintaa suorittamassa niin toinen hyökkää painimaan ja verhot jäävät rauhaan.
Tässä pieni pätkä wäywäytä, Neeri huhuilee ilmeisesti Ocia.
Vajaan puolen vuoden odotuksen jälkeen olemme nyt virallisesti kissaihmisiä! Eilen illalla kävimme noutamassa kaksi äärettömän ihanaa itämaista pitkäkarvapentua kotiimme. Kotimatka tapahtui melko myöhään, ajoimme Turusta Poriin klo 21-23 aikaan. Oci ja Neeri osoittivat hieman mieltään ensimmäisestä automatkasta ja kantokoppaan sulkemisesta. Oci oli kunnon äijistelijä, yritti järsiä tiensä ulos (kassi kesti!). Sen jälkeen jätkä alkoi repimään pohjalla ollutta sanomalehteä, mutta uhoaminen ei ilmeisesti tuottanut toivottua tulosta, kun eihän sille voinut kuin nauraa: yks vaan riuhtoo lehdestä palasia, heittää ne ympäriinsä, katsoo minua silmiin. No, sitten uudestaan kriuts vaan, paperin palat lensivät, sitten katsotaan taas minua. Ja pöh! Uhottelu ei toiminut. Neeri otti rauhallisemmin, se makoili suurimman osan ajasta, alussa kyllä sanoi paljon mielipiteitä kuljetuksesta. Loppumatkan molemmat nukkuivat. Matkan aikana näin tähdenlennon. Sanoin heti Miikalle, joka ajoi autoa: "Hei! Tähdenlento! Mitä mä toivon? Mitä mää toivon?" Vierestä kuulu "Wääyyy...". Jompikumpi teki joko oman toiveen tai sitten ehdotti minulle jotain hyvää toivetta.
Yö sujui ihmeen hyvin. Toisaalta oli hyvä asia, että kotiinpalu tapahtui myöhään, koska pääsimme kaikki sitten yhdessä nukkumaan. Aluksi tietysti piti tutkia mihin oltiin tultu. Molemmat kulkivat perätysten ja haistelivat jokaisen nurkan. Vessa ja juomakuppi tutkittiin myös. Annoimme vielä iltapalaksi hieman kuivamuonaa ja se upposi heti! Sängyn alla viihdytiin aluksi paremmin, mutta myöhemmin peti hyväksyttiin paremmaksi paikaksi.
Pari kertaa oli yön aikana koti-ikäväitkua, molemmat etsivät ja huusivat ilmeisesti emoa. Silittely rauhoitti kuitenkin. Aamuyöllä, kun energiavarastot olivat taas hieman täydentyneet, tutkittiin pöydän päällystä ja sänky. Välillä he nukkuivat jalkopäässämme. Nostin hieman peitonkulmaa niin molemmat tulivat kainaloon peiton alle. Neeri oli niin suloinen, kun se pyörähti kerälle ja änkesi ittensä niin lähelle minua kuin vain pääsi.
Nyt tänään päivän aikana on syöty, painittu, nukuttu, painittu ja nukuttu. Neerillä on niin hauska tapa härnätä Ocia ja haastaa sitä leikkimään. Se heiluttaa häntäänsä kuin huiskaa niin, että Oci varmasti hyökkää häntään kiinni, ja kun Ocin huomio on Neerin hännässä niin Neeri tekee ovelan iskun Ocin korvaan. Neeri käyttää tätä taktiikkaa melkein kokoajan, ja silti Oci menee joka kerta lankaan... tai siis häntään!
