Aamu alkaa hepulirallilla

Miten voi olla olemassakaan noin kilttejä kissanpentuja! Toistaiseksi mitään ei ole rikottu tai mitään väärää syöty. Yöt he nukkuvat omassa pedissään makuuhuoneessa. Yöt on nukuttu rauhassa ihan kokonaan. Aamulla käydään välillä sängyllä meitä kurkkaamassa.

Päivän ohjelma on ollut sellainen, että aamulla kun on herätty niin juostaan kunnon hepulirallit, sen jälkeen halutaan sylissä rapsutusta ja loppupäivä nukutaan ja välillä painiskellaan. Olemme myös alkaneet hieman ymmärtää, että mitä asiaa milloinkin pyydetään - tai niin ainakin uskomme luulevamme. Tähän mennessä olemme keksineet kolme vaihtoehtoa: joko halutaan ruokaa tai halutaan syliin ja kolmas äänensävy on se, kun kutsutaan kaveria. Kovin kauaa he eivät viivy ilman kaveriaan. Mikäli toinen menee hukkaan niin pian tulee ikävä ja sitte alkaa kutsuhuudot, joihin toinen vastaa ja sitten juostaan äkkiä sinne mistä ääni kuului.

Pientä huolestumisen aihetta he tosin aiheuttivat eilen tai oikeastaan Neeri ennemminkin. Molemmat oli eilisen päivän lähes kokonaan syömättä. Oci söi kyllä vähän, mutta Neerille ei maistunut mikään. Illalla Neeri oksensi pari kertaa. Käytös oli muutoin onneksi kuitenkin ihan normaalia, että tavallisesti he leikkivät ja painivat jne. Hiekka-astiassa oli jommalla kummalla ollut vatsa löysällä, ilmeisesti juuri Neerillä. Tänään aamulla molemmat onneksi söivät ja joivat. Seuraillaan nyt vähän tarkemmin noiden touhuja ja ruokailuja. Toivottavasti se oli vain stressin aiheuttamaa ja meni ohitse.

Täytyy myös sanoa, että onneksi heitä on kaksi! Nimittäin aina jos jompikumpi on esimerkiksi verhon kimpussa tai muuta vastaavaa vähän epäilyttävää toimintaa suorittamassa niin toinen hyökkää painimaan ja verhot jäävät rauhaan.

Tässä pieni pätkä wäywäytä, Neeri huhuilee ilmeisesti Ocia. 

Ja yhteiskuva leikkihetkestä