Tervetuloa kotiin, kullanmurut!

Vajaan puolen vuoden odotuksen jälkeen olemme nyt virallisesti kissaihmisiä! Eilen illalla kävimme noutamassa kaksi äärettömän ihanaa itämaista pitkäkarvapentua kotiimme. Kotimatka tapahtui melko myöhään, ajoimme Turusta Poriin klo 21-23 aikaan. Oci ja Neeri osoittivat hieman mieltään ensimmäisestä automatkasta ja kantokoppaan sulkemisesta. Oci oli kunnon äijistelijä, yritti järsiä tiensä ulos (kassi kesti!). Sen jälkeen jätkä alkoi repimään pohjalla ollutta sanomalehteä, mutta uhoaminen ei ilmeisesti tuottanut toivottua tulosta, kun eihän sille voinut kuin nauraa: yks vaan riuhtoo lehdestä palasia, heittää ne ympäriinsä, katsoo minua silmiin. No, sitten uudestaan kriuts vaan, paperin palat lensivät, sitten katsotaan taas minua. Ja pöh! Uhottelu ei toiminut. Neeri otti rauhallisemmin, se makoili suurimman osan ajasta, alussa kyllä sanoi paljon mielipiteitä kuljetuksesta. Loppumatkan molemmat nukkuivat. Matkan aikana näin tähdenlennon. Sanoin heti Miikalle, joka ajoi autoa: "Hei! Tähdenlento! Mitä mä toivon? Mitä mää toivon?" Vierestä kuulu "Wääyyy...". Jompikumpi teki joko oman toiveen tai sitten ehdotti minulle jotain hyvää toivetta.

Yö sujui ihmeen hyvin. Toisaalta oli hyvä asia, että kotiinpalu tapahtui myöhään, koska pääsimme kaikki sitten yhdessä nukkumaan. Aluksi tietysti piti tutkia mihin oltiin tultu. Molemmat kulkivat perätysten ja haistelivat jokaisen nurkan. Vessa ja juomakuppi tutkittiin myös. Annoimme vielä iltapalaksi hieman kuivamuonaa ja se upposi heti! Sängyn alla viihdytiin aluksi paremmin, mutta myöhemmin peti hyväksyttiin paremmaksi paikaksi.
Pari kertaa oli yön aikana koti-ikäväitkua, molemmat etsivät ja huusivat ilmeisesti emoa. Silittely rauhoitti kuitenkin. Aamuyöllä, kun energiavarastot olivat taas hieman täydentyneet, tutkittiin pöydän päällystä ja sänky. Välillä he nukkuivat jalkopäässämme. Nostin hieman peitonkulmaa niin molemmat tulivat kainaloon peiton alle. Neeri oli niin suloinen, kun se pyörähti kerälle ja änkesi ittensä niin lähelle minua kuin vain pääsi.

Nyt tänään päivän aikana on syöty, painittu, nukuttu, painittu ja nukuttu. Neerillä on niin hauska tapa härnätä Ocia ja haastaa sitä leikkimään. Se heiluttaa häntäänsä kuin huiskaa niin, että Oci varmasti hyökkää häntään kiinni, ja kun Ocin huomio on Neerin hännässä niin Neeri tekee ovelan iskun Ocin korvaan. Neeri käyttää tätä taktiikkaa melkein kokoajan, ja silti Oci menee joka kerta lankaan... tai siis häntään!

Tässä vielä videokuvaa, klikkaa tästä - > Ensimmäinen aamu uudessa kodissa.

Ja kuvatodiste siitä, että kiipeilypuu on myös tarkastettu ja hyväksytty.