Pääosassa Neeri

"Äitiysloma" loppui ja blogin päivitys on hidastunut, mutta Duolta ei virtaa puutu. Aiemmissa blogiteksteissä pääosassa oli enimmäkseen Oci, koska Neeri ei sairastelun vuoksi jaksanut toimittaa tähden virkaa. Mutta korjataan se asia nyt.

Aluksi Oci oli oikeastaan enemmän se Duon Hur ja Neeri oli Mau, mutta nyt viikon aikana myös Neeristä on tullut aivan uskomaton hurisija. Molemmat ovat semmosia, ettei tarvitse kuin katsoa heitä päin niin hurina jo alkaa. Jos olisi kehräyksen MM-kisat niin nämä kissat olisivat ehdottomasti finaalissa. Neeristä on tullut myös yhtälailla maharapsujen kalastelija, kuin mitä Oci on ollut. Neeri on näistä kahdesta kyllä edelleen pikku sylikisu. Oci on niin kovajätkä, että sitä kiinnostaa enemmän metsästystouhut, kuin sylissä makoilu. Neerin luonteesta paljastuu kokoajan ihania pieniä asioita, mitkä olivat aiemmin piilossa sen mahataudin takia. Neeri on aina paikalla jos tapahtuu jotain, tai vaikka ei tapahtuisikaan. Miten voi olla niin vikkelä kissa! Tuhannesosa sekunnissa se ilmestyy esimerkiksi pöydälle, ja erityisesti juuri silloin kun yrittää tehdä jotain kissoilta salaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Oci toimii lihaksilla ja Neeri aivoilla. Neeristä on kuoriutunut itse oveluus.


Laitetaan vielä kuvaa ensimmäisestä tuhotyöstä:

 "Huh! Ei kai ne nää mua tän takaa."

Rentouttava nukkuma-asento.

"No mitä? Kyllä tänne kaksi mahtuu."

Vihdoin!

Huh, mikä helpotuksen tunne! Aamulla kun Neeri huomasi että heräsin, hän hyppäsi yhdellä loikkauksella kainalooni ja aloitti kovan kehruun. Ocin kanssa paini sujui myös tavalliseen tapaan. Ajattelin että nyt tai ei koskaan, ja tein semmosen herkkusekoituksen lautaselle kuin ikinäkään kaapista löytyi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Neeri pisteli poskeensa märkäruokaa, niinkuin mitään mahatautia ei olisi koskaan ollutkaan! Tänään päivän aikana on ruoka maistunut useamman kerran, myös kuivaraksut! Antibioottikuuri jatkuu kuitenkin vielä pari päivää, että kaikki pöpöt lähtee kokonaan pois. Nyt näyttää tilanne kuitenkin todella hyvältä. Onneksi.


Ja sillä välin kun Neeri sairasti, Oci käytti mattoa leikkikaverin korvikkeena:

Voi surku

Viime päivät ovat olleet aika kamalia. Neerillä on kova vatsatauti. Sen on oksennellut eikä suostu syömään. Ollaan lääkitty, ravittu ja nesteytetty pikkusta. Vointi pitäisi parantua nyt parin päivän sisällä, sillä lääkekuuri aloitettiin eilen. Pienen kissanpennun sairastelu on niin epäreilua. Kaikki oli sujunut siihen saakka niin täydellisesti. Pakko saada Neeri nopeasti kuntoon, Ocikin jo kaipailee leikkikaveriaan. Nyt kaikki sormet, varpaat ja tassut ristiin, että Neeri on huomenna pirteämpi. Sen on pakko olla.


No, Oci kuitenkin nauttii rapsutuksista, Neeri parka on väsynyt :(

Aamu alkaa hepulirallilla

Miten voi olla olemassakaan noin kilttejä kissanpentuja! Toistaiseksi mitään ei ole rikottu tai mitään väärää syöty. Yöt he nukkuvat omassa pedissään makuuhuoneessa. Yöt on nukuttu rauhassa ihan kokonaan. Aamulla käydään välillä sängyllä meitä kurkkaamassa.

Päivän ohjelma on ollut sellainen, että aamulla kun on herätty niin juostaan kunnon hepulirallit, sen jälkeen halutaan sylissä rapsutusta ja loppupäivä nukutaan ja välillä painiskellaan. Olemme myös alkaneet hieman ymmärtää, että mitä asiaa milloinkin pyydetään - tai niin ainakin uskomme luulevamme. Tähän mennessä olemme keksineet kolme vaihtoehtoa: joko halutaan ruokaa tai halutaan syliin ja kolmas äänensävy on se, kun kutsutaan kaveria. Kovin kauaa he eivät viivy ilman kaveriaan. Mikäli toinen menee hukkaan niin pian tulee ikävä ja sitte alkaa kutsuhuudot, joihin toinen vastaa ja sitten juostaan äkkiä sinne mistä ääni kuului.

Pientä huolestumisen aihetta he tosin aiheuttivat eilen tai oikeastaan Neeri ennemminkin. Molemmat oli eilisen päivän lähes kokonaan syömättä. Oci söi kyllä vähän, mutta Neerille ei maistunut mikään. Illalla Neeri oksensi pari kertaa. Käytös oli muutoin onneksi kuitenkin ihan normaalia, että tavallisesti he leikkivät ja painivat jne. Hiekka-astiassa oli jommalla kummalla ollut vatsa löysällä, ilmeisesti juuri Neerillä. Tänään aamulla molemmat onneksi söivät ja joivat. Seuraillaan nyt vähän tarkemmin noiden touhuja ja ruokailuja. Toivottavasti se oli vain stressin aiheuttamaa ja meni ohitse.

Täytyy myös sanoa, että onneksi heitä on kaksi! Nimittäin aina jos jompikumpi on esimerkiksi verhon kimpussa tai muuta vastaavaa vähän epäilyttävää toimintaa suorittamassa niin toinen hyökkää painimaan ja verhot jäävät rauhaan.

Tässä pieni pätkä wäywäytä, Neeri huhuilee ilmeisesti Ocia. 

Ja yhteiskuva leikkihetkestä

Tervetuloa kotiin, kullanmurut!

Vajaan puolen vuoden odotuksen jälkeen olemme nyt virallisesti kissaihmisiä! Eilen illalla kävimme noutamassa kaksi äärettömän ihanaa itämaista pitkäkarvapentua kotiimme. Kotimatka tapahtui melko myöhään, ajoimme Turusta Poriin klo 21-23 aikaan. Oci ja Neeri osoittivat hieman mieltään ensimmäisestä automatkasta ja kantokoppaan sulkemisesta. Oci oli kunnon äijistelijä, yritti järsiä tiensä ulos (kassi kesti!). Sen jälkeen jätkä alkoi repimään pohjalla ollutta sanomalehteä, mutta uhoaminen ei ilmeisesti tuottanut toivottua tulosta, kun eihän sille voinut kuin nauraa: yks vaan riuhtoo lehdestä palasia, heittää ne ympäriinsä, katsoo minua silmiin. No, sitten uudestaan kriuts vaan, paperin palat lensivät, sitten katsotaan taas minua. Ja pöh! Uhottelu ei toiminut. Neeri otti rauhallisemmin, se makoili suurimman osan ajasta, alussa kyllä sanoi paljon mielipiteitä kuljetuksesta. Loppumatkan molemmat nukkuivat. Matkan aikana näin tähdenlennon. Sanoin heti Miikalle, joka ajoi autoa: "Hei! Tähdenlento! Mitä mä toivon? Mitä mää toivon?" Vierestä kuulu "Wääyyy...". Jompikumpi teki joko oman toiveen tai sitten ehdotti minulle jotain hyvää toivetta.

Yö sujui ihmeen hyvin. Toisaalta oli hyvä asia, että kotiinpalu tapahtui myöhään, koska pääsimme kaikki sitten yhdessä nukkumaan. Aluksi tietysti piti tutkia mihin oltiin tultu. Molemmat kulkivat perätysten ja haistelivat jokaisen nurkan. Vessa ja juomakuppi tutkittiin myös. Annoimme vielä iltapalaksi hieman kuivamuonaa ja se upposi heti! Sängyn alla viihdytiin aluksi paremmin, mutta myöhemmin peti hyväksyttiin paremmaksi paikaksi.
Pari kertaa oli yön aikana koti-ikäväitkua, molemmat etsivät ja huusivat ilmeisesti emoa. Silittely rauhoitti kuitenkin. Aamuyöllä, kun energiavarastot olivat taas hieman täydentyneet, tutkittiin pöydän päällystä ja sänky. Välillä he nukkuivat jalkopäässämme. Nostin hieman peitonkulmaa niin molemmat tulivat kainaloon peiton alle. Neeri oli niin suloinen, kun se pyörähti kerälle ja änkesi ittensä niin lähelle minua kuin vain pääsi.

Nyt tänään päivän aikana on syöty, painittu, nukuttu, painittu ja nukuttu. Neerillä on niin hauska tapa härnätä Ocia ja haastaa sitä leikkimään. Se heiluttaa häntäänsä kuin huiskaa niin, että Oci varmasti hyökkää häntään kiinni, ja kun Ocin huomio on Neerin hännässä niin Neeri tekee ovelan iskun Ocin korvaan. Neeri käyttää tätä taktiikkaa melkein kokoajan, ja silti Oci menee joka kerta lankaan... tai siis häntään!

Tässä vielä videokuvaa, klikkaa tästä - > Ensimmäinen aamu uudessa kodissa.

Ja kuvatodiste siitä, että kiipeilypuu on myös tarkastettu ja hyväksytty.